Olipa kerran mäyräkettu, joka yhtenä aamuna uteli mäyräaidiltään:
- Äiti. Miksi minä olen mäyräkettu, vaikka sinä olet pelkkä mäyrä?
- No, se johtuu siitä, että kerran eräs kettu pääsi vähän... Nooh. Menehän
ulos leikkimään.
- Äiti. Miksi minä olen mäyräkettu, vaikka sinä olet pelkkä mäyrä?
- No, se johtuu siitä, että kerran eräs kettu pääsi vähän... Nooh. Menehän
ulos leikkimään.
Mäyräkettu vastoin äidin kieltoja poistui pihastaan. Häntä vastaan tuli
outo eläin.
outo eläin.
- Kuka sinä olet? mäyräkettu kysyi.
- Minä olen muurahaiskarhu, outo eläin vastasi.
- Minä olen muurahaiskarhu, outo eläin vastasi.
Mäyräkettu oli ihmeissään ja jatkoi matkaansa ja kohtasi jälleen jotain
ennennäkemätöntä.
ennennäkemätöntä.
- Kuka sinä olet? mäyräkettu kysyi jälleen.
- Minä olen hirvikärpänen, se vastasi.
- Minä olen hirvikärpänen, se vastasi.
Mäyräkettu jatkoi matkaansa suu auki hämmästyksestä kohdaten pian taas
jonkin eläimen, jota mäyräkettu epäili koiraksi.
- Kuka sinä olet? mäyräkettu kysyi taas.
- Olen poliisikoira, se vastasi.
jonkin eläimen, jota mäyräkettu epäili koiraksi.
- Kuka sinä olet? mäyräkettu kysyi taas.
- Olen poliisikoira, se vastasi.
Mäyräkettu oli aivan äimän käkenä ja päätti vielä jatkaa jo varsin
onnistunutta tutkimusmatkaansa. Hetken talsittuaan hän kohtasi ihmisen,
mutta kysyi kuitenkin:
- No kukas sinä sitten olet?
- Olen everstiluutnantti.
onnistunutta tutkimusmatkaansa. Hetken talsittuaan hän kohtasi ihmisen,
mutta kysyi kuitenkin:
- No kukas sinä sitten olet?
- Olen everstiluutnantti.
