Minulla oli loppuviikosta varattuna aika gynekologille. Varhain
aamulla sain vastaanotolta puhelinsoiton ja kerrottiin, että nyt
aamuksi olisi peruutusaika klo 9.30. Otin sen.
Olin juuri saanut kaikki perheenjäsenet lähetettyä töihin ja
kouluun,kun huomasin, että kello on jo 8.45. Matka lääkärille
kestäisi noin 35 minuuttia, joten yhtään ylimääräistä aikaa ei ollut.
Kuten yleensä kaikki naiset mennessään gynekologille, otan
hygienia-asiat hieman tarkemmin huomioon, mutta tällä kerralla en
voinut käyttää siihen kovin paljon aikaa. Ryntäsin portaat ylös,
heitin pyjaman nurkkaan ja kastelin pesualtaan reunalla olevan
pesukintaan ja pesaisin 'alakerran' pikaisesti varmistaen, että
olisin jotakuinkin 'näyttökunnossa'. Viskaisin pesukintaan
pyykkikoppaan, puin kiireesti jotain päälleni, hyppäsin autooni ja
ajoin vastaanotolle.
Jouduin odottamaan vuoroani hetken aikaa ennen kuin minut kutsuttiin
sisään. Tietäen toimintatavan, kuten varmasti sinäkin, hyppäsin
pöydälle, katselin huoneen toiselle puolelle ja kuvittelin olevani
Pariisissa tai jossain muussa upeassa paikassa tuhansien kilometrien päässä.
Hämmästyin hieman lääkärin sanoessa: 'Hyvänen aika sentään, sitä
ollaan sitten nähty ekstravaivaa, vai mitä?' En vastannut mitään.
Vastaanoton jälkeen huokaisin helpotuksesta ja menin kotiin.
Loppupäivä kului normaaliin tahtiin, kaupassakäyntiä, siivousta,
ruoanlaittoa jne.
Eskarissa oleva kuusivuotias tyttäreni oli huoneessaan
leikkimässä.
Yhtäkkiä hän huusi kylpyhuoneesta: 'Äiti, missä mun peskukinnas on?'
Käskin hänen ottaa puhtaan kaapista.
Hän parkaisii: 'Ei!!!' Hän huusi:' Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä oli kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä!'
kouluun,kun huomasin, että kello on jo 8.45. Matka lääkärille
kestäisi noin 35 minuuttia, joten yhtään ylimääräistä aikaa ei ollut.
Kuten yleensä kaikki naiset mennessään gynekologille, otan
hygienia-asiat hieman tarkemmin huomioon, mutta tällä kerralla en
voinut käyttää siihen kovin paljon aikaa. Ryntäsin portaat ylös,
heitin pyjaman nurkkaan ja kastelin pesualtaan reunalla olevan
pesukintaan ja pesaisin 'alakerran' pikaisesti varmistaen, että
olisin jotakuinkin 'näyttökunnossa'. Viskaisin pesukintaan
pyykkikoppaan, puin kiireesti jotain päälleni, hyppäsin autooni ja
ajoin vastaanotolle.
Jouduin odottamaan vuoroani hetken aikaa ennen kuin minut kutsuttiin
sisään. Tietäen toimintatavan, kuten varmasti sinäkin, hyppäsin
pöydälle, katselin huoneen toiselle puolelle ja kuvittelin olevani
Pariisissa tai jossain muussa upeassa paikassa tuhansien kilometrien päässä.
Hämmästyin hieman lääkärin sanoessa: 'Hyvänen aika sentään, sitä
ollaan sitten nähty ekstravaivaa, vai mitä?' En vastannut mitään.
Vastaanoton jälkeen huokaisin helpotuksesta ja menin kotiin.
Loppupäivä kului normaaliin tahtiin, kaupassakäyntiä, siivousta,
ruoanlaittoa jne.
Eskarissa oleva kuusivuotias tyttäreni oli huoneessaan
leikkimässä.
Yhtäkkiä hän huusi kylpyhuoneesta: 'Äiti, missä mun peskukinnas on?'
Käskin hänen ottaa puhtaan kaapista.
Hän parkaisii: 'Ei!!!' Hän huusi:' Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä oli kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä!'
