Myyntimieheltä lipsahti maaseudulla auto ojaan. Oli synkkä ilta ja satoi kaatamalla. Tarvittiin siis hinausapua ja läheisessä maatalossa mies näkikin valoa ikkunassa. Mies juoksi talolle sateen vihmoessa päin naamaa ja koputti oveen. Kukaan ei vastannut koputukseen ja hetken emmittyään mies meni katsomaan ikkunasta sisälle tupaan.
Tuvassa emäntä makasi ilkialastomana ruokapöydällä herätyskello sylissään ja veteli rintojaan. Isäntä sen sijaan kyykki paskalla, sylissään ämpärillinen marjoja ja toisessa kädessä avattu sateenvarjo. Myyntimies ajatteli, että täältä hän ei taida hinausapua saada ja lähti hölköttelemään autolleen. Samassa pihaan tuli naapurin ukko, jolle mies esitti tarpeensa ja sanoi, että tuon talon asukkaista ei taida auttajiksi olla. Ukko ihmetteli tätä ja myyntimiehen mielestä oli parempi, että ukko näkisi tilanteen itse. Sitten yksissä tuumin ikkunan taakse ja sama näky: emäntä makasi ilkialastomana ruokapöydällä herätyskello sylissään ja veteli rintojaan. Isäntä kyykki paskalla, sylissään ämpärillinen marjoja ja toisessa kädessä avattu sateenvarjo.
Ukko hymähti ja kiiruhti selittämään, että naaapurit ovat itse asiassa oikein mukavia. Ovat vaan kuuromykkiä. - Eukko siinä kertoi ukolleen, että: "Olisi iltalypsyn aika" ja isäntä vastasi tähän: "Paskan marjat, siellähän sataa."