Asuipa kerran nuori tyttö mummonsa kanssa maalla kaukana sivistyksestä. Tytön vanhemmat oli kuolleet jo hänen ollessa vauva. Mummo oli hoitanut häntä parhaansa mukaan jo 17 vuotta.
Ainut yhteys ulkomaailmaan oli vanha mustavalkotelevisio, mutta siitäkin katsottiin vain Ylen aamuhartaudet ja iltauutiset.
Nyt tyttö täytti 18 vuotta ja mummo päätti että hänen on aika lähteä maailmalle. Niinpä eräänä päivänä tyttö pakkasi matkalaukkunsa ja oli lähdössä äitinsä siskon luo Helsinkiin. Mummo varoitteli kovasti miehistä (heihin ei saa luottaa) ja tähdensi varsinkin että kenenkään kyytiin ei saa mennä, vaan on odotettava linjuria ja sillä siisti.
Aikansa pysäkillä seisottuaan ajoi Ylen pakettiauto pysäkin ohi. Hetikohta ohitettuaan pysäkin se pysähtyi jarrut kirskuen ja peruutti tytön luo. Autossa oli miehiä, jotka olivat olleet pari kuukautta pitkin Lapin erämaita luontoa kuvaamassa. He tietysti alkoivat mairitella kaunista nuorta tyttöä kyytiin. Ensin tyttö pysyi tiukkana, mutta kun huomasi tutun Ylen merkin, ajatteli etteivät nuo voi mitään pahoja ihmisiä olla, koska aamuhartauksiakin tekevät ja meni kyytiin.
Oitis auton lähdettyä liikkeelle alkoi yksi miehistä kinuta tyttöä auton takaosaan, missä he saisivat rauhassa jutella. Tyttö ei nähnyt siinä mitään väärää. Jonkun aikaa juteltuaan mies avasi housunsa vetoketjun ja kaivoi pystyssä sojottavan vehkeensä esiin ja kysyi: "Tiedätkö sinä mikä tämä on?" Tyttö sanoi ettei tiedä. Mies siihen uudestaan kysymään että täytyyhän sinun tietää mikä tämä on. No siihen tyttö sitten vastasi että ehkä hän tietää. Sen jälkeen mies kysyi: "Tiedätkö mitä tällä tehdään?" ja tyttö vastasi ettei tiedä. Johon mies taas totesi, että tottahan toki sinä tiedät ja tyttö sitten taas myönsi että ehkä tietää. Sitten mies kysyi tytöltä, että haluaisiko tyttö tehdä sitä sillä vehkeellä ja tyttö vastasi ei. Mies maanitteli aikansa ja totesi sitten jopa hiukan tylysti: "Kyllä mä tiedän, että sun tekee mieli. Näytä nyt vaan mitä tällä tehdään." Silloin tyttö otti vehkeen käteensä, kumartui sitä kohti ja sanoi hiljaisella äänellä: "Terveisiä mummolle".